sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Lontoo osa I: Westminster, St. James's Park & Tower Bridge


Matkamme Lontooseen oli huippu. Tässä postauksessa kurkistetaan reissun alkupäiviin. 

Lauantai

Olimme lueskelleet muutamaa matkaopasta poikaystäväni kanssa ja listanneet paikkoja, joissa halusimme Lontoossa käydä. Sen kummemmin emme reissuamme etukäteen suunnitelleet, ja päiväohjelmien muotoutuminen kohteessa fiiliksen ja sään mukaan toimi hyvin. Kolmessa kokonaisessa päivässä ehti nähdä paljon! Olimme Lontoossa lake eli neljä yötä.

Lauantai meni pitkälti matkustaessa. Hyppäsimme Huopalahdesta puolilta päivin lentokenttäjunan kyytiin Helsinki-Vantaalle, josta lensimme Finnairilla Heathrow'hun.


Kulkeminen Heathrown kentältä keskustaan sujui viime Lontoon-matkalta tuttuun tapaan metrolla pitkin Piccadilly-linjaa. Menimme suoraan hotellillemme. Suoraan meneminen tosin tarkoitti lähes kahden tunnin matkaamista! Hotellimme Ibis London Docklands Canary Wharf sijaitsi nimensä mukaisesti Canary Wharf -alueella, joka on lentokentältä tultaessa keskustan toisella, itäisellä laidalla. Mielenkiintoisena yksityiskohtana matka metrolla sinne oli edullisempi kuin keskustaan, vaikka etäisyys oli pidempi. Alue on julkisen liikenteen kakkosvyöhykkeellä, joten sinne meneminen on edullisempaa kuin ykkösvyöhykkeelle eli keskustaan, vaikka kulkisi keskustan läpi.

Ilta ehti siis pitkälle ennen kuin nousimme maan pinnalle Canary Wharfin metroasemalla. Ympärillemme avautui huikea toimistoalue lasiseinäisine pilvenpiirtäjineen. En ollut ennen edes tainnut kuulla tästä paikasta, saati käynyt siellä, joten oli mukavaa päästä tutustumaan ihan uuteen alueeseen (joita toki Lontossa riittää).

Canary Wharfin pilvenpiirtäjien tunnetuin kolmikko: keskellä 235-metrinen One Canada Square ja sivuilla hieman matalammat Citigroupin ja HSBC:n konttorit.

Toimistorakennusten jälkeen avautuu satama-aluetta. Tämä satama oli 1800-luvulta vuoteen 1939 yksi maailman vilkkaimpia. Sananmukaisesti Canary Wharf tarkoittaa "Kanarian laituria", mikä juontaa juurensa Välimereltä ja Kanariansaarilta rahdattuihin hedelmiin.


Hotellimme siis sijaitsi tavanomaista turistien majapaikkaa hieman erikoisemmalla alueella. Olimme valinneet juuri tämän, sillä olimme menossa yhtenä matkan illoista Bastillen konserttiin läheiselle O2-areenalle.

Hotelli ja huone olivat pelkistetyn siistejä. Palvelu oli hyvää, mihin ehkä liittyy työmatkustajien suuri määrä. Sänky oli laadukas, pimennysverhoilla sai huoneen pimeäksi ja varusteluun kuului myös vedenkeitin ja teetä/kahvia, joten olimme tyytyväisiä!


Ehdimme ensimmäisenä iltana käymään vain yhdessä sijainnissa, joten valitsimme Piccadilly Circuksen. Koska kihlattuni ei ollut ennen käynyt Lontoossa, ajattelin, että Piccadilly voisi perinteisenä nähtävyytenä olla hyvä paikka aloittaa kaupunkiin tutustuminen. Noustessamme metrosta ruuhkaiselle aukiolle huomasimme kuitenkin, että normaalisti kirkkaissa väreissä hehkuva mainosseinä oli keltainen! Koska kelloja siirrettiin tulevana yönä talviaikaan, Piccadilly Circus oli juuri tuon tunnin ajan keltainen symboloiden hoitotyötä tekevien ihmisten pidentyvää työaikaa. 

Aukiolta lähdimme kävelemään hienoa ostoskatua pitkin. Kyseessä oli Regent Street, joka johtaa tyylikkäiden kivijalkaliikeiden reunustamana toiselle ostoskadulle, Oxford Streetille.


Nälkä alkoi hiukoa ja väsymys painaa, joten ryhdyimme etsimään ruokaa lähistöltä. M ehdotti fish&chipsejä, ja googlailun jälkeen löysimme Oxford Streetin sivukadulta Poland Streetiltä suositun fish and chipseihin erikoistuneen ravintolan. Otimme isot turskafileet mukaan, ja ne tarjoiltiin suolalla ja viinietikalla maustettujen ranskanperunoiden kera. Tiskillä hääräilevä kokki oli lupsakka, ja annos osoittautui runsaaksi. Lauantai-illan asiakaspaljous näkyi kalassa ja perunoissa rapeuden puutteena, mutta paikallinen erikoisuus täytti kuitenkin vatsamme. Sitten olikin aika suunnata hotellille.


Sunnuntai

Sunnuntai alkoi englantilaisella aamiaisella hotellilla. Runsaaseen kattaukseen kuului mm. pekonia, papuja, makkaroita, perunakakkua, haudutettuja kananmunia ja guacamolea; hedelmiä, jukurttia, marjakompottia, mysliä ja smoothieta; paahtoleipää, croissanttia, "french toastia" vaahterasiirapilla ja muffinsseja sekä erilaisia kahveja ja teetä. Aamiainen piti ostaa erikseen (10 £), ja ostimme sen kolmena aamuna neljästä. Ei tarvinnut lähteä sen kauemmas etsimään englantilaista aamiaista! Hotelli oli melko pieni ja aamiainen rauhallinen. Ruokakin oli laitettu esille yksittäiskappaleina, joita täydennettiin sitä mukaa kun ne hupenivat.


Hotellilta oli melko hyvät kulkuyhteydet: 10 minuutin kävelymatkan päässä oli aiemmin mainittu metroasema ja 5 minuutin päässä DLR-lähijuna-asema, jota yleensä käytimme. Juniin käy sama Oyster Card -matkakortti kuin metroon ja busseihinkin, ja keskustassa juna menee maan alle ja yhdistyy metroasemiin. Ennen keskustaa juna kulkee maan yläpuolella kohotetuilla raiteilla, joilta käsin pystyi ihailemaan Lontoon maisemia. Aamut tosin olivat usein sumuisia, jolloin näkyvyys ei kantanut pitkälle.


Olin huomannut sosiaalisesta mediasta, että lukioaikainen kaverini oli myös poikaystävänsä kanssa matkalla Lontoossa, ja sovimme sunnuntaiaamupäivälle treffit keskustaan. Kävimme jossain cafeteriassa juomilla ja vaihdoimme kuulumiset. Hauskaa! Totesimme, että emmepä tienneet milloin olisimme seuraavan kerran nähneet, ellemme nyt Lontoossa.


Kahvittelun jälkeen halusin käydä Liberty-tavaratalossa, jonka olin bongannut matkan varrelta. Se sijaitsee Oxford Streetiltä yhden kadun verran etelään Great Marlborough Streetillä. Liberty on perinteinen tavaratalo vuodelta 1875 ja myy hieman arvokkaampia tuotteita. Sisällä oli upeat tummapuiset portaikot yläkerroksiin, joiden keskiosista avautui näkymät alas. Tavaratalo ei ollut suuren suuri. Eniten aikaa käytimme jouluosastolla, josta lopulta ostimme lintuaiheisen joulukuusen koristeen.


Libertyltä kävelimme Sohon läpi Piccadilly Circukselle, josta jatkoimme Waterloo Placen kautta Trafalgar Square -aukiolle.




En ollut aikaisemmin käynyt Trafalgar Squarella, ja se kiinnosti myös poikaystävääni. Maamerkkinä on 52-metrinen pylväs, jonka päällä on amiraali Nelsonin patsas. Nelson kuoli vuonna 1805 Trafalgarinniemessä Espanjassa käydyssä voitokkaassa taistelussa Ranskan Napoleonia vastaan. Aukiolla juhlitaan nykyään muun muassa uuttavuotta. Pylvään juurella on neljä komeaa leijonaveistosta ja aukion reunalla on National Gallery -taidemuseo.


Jatkoimme matkaa kävellen Thamesin varteen, jossa nousimme Hungerford-sillalle ihailemaan London Eyeta. Edessä päin häämötti myös Big Ben -kellotorni, jonka luo olimme matkalla. Palasimme siis sillalta takaisin joen länsipuolelle ja söimme eväskeksit pienessä puistossa. Sieltä suuntasimme Horse Guardsin ja pääministerin kotikadun Downing Streetin ohitse Westminsteriin. Poikaystäväni sanoi, että Big Ben oli koristeellisempi kuin hän oli odottanut. Big Ben on osa parlamenttitaloa, ja seuraavalla Lontoon reissulla olisikin kiinnostavaa mennä parlamenttiin opastetulle kierrokselle.


Seuraavaksi oli tarkoitus mennä katsastamaan Buckingham Palace, ja sinne menimme St. Jamesin puiston kautta. Puistot ovat lempipaikkojani Lontoossa, ja vielä loka-marraskuun vaihteessakin niissä oli vehreyttä, kukkia ja lintuja. Puistossa vilisi myös pähkinöitä piilottelevia oravia.


Kuningattaren asuinpalatsi tuli nähtyä, ja Buckinghamista jatkoimme edelleen länteen Harrodsia kohti. Tämä ei ollut shoppailureissu, ja Liberty ja Harrods taisivatkin olla pitkälti ainoita liikkeitä, joissa kävimme. Harrodsin teeosastolla olisi mukava käydä useamminkin!

Ilta alkoi hämärtyä, ja hyppäsimme metroon Tower Bridgelle. Tämä näyttävä silta oli yksi niistä kohteista, joissa halusin ehdottomasti käydä. Oli hienoa kävellä pitkin 1800-luvulla rakennettua taidonnäytettä yli Thamesin. Silta oli nyt remontissa, eikä siinä kulkenut autoja, turisteja riitti senkin edestä.



Illallisen söimme sunnuntaina hotellilla. Pitkän päivän jälkeen maistuivat pizza ja viini ja myöhemmin sikeät unet!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...