sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Hääpäivän aamu ja potrettikuvaukset

Kuvat: Iiro Rautiainen

Heinäkuisena hääpäivän aamuna heräsin levottomasti nukutun yön jälkeen valmiina suureen päivään. Olimme sulhaseni kanssa nukkuneet eri paikoissa, molemmat vanhempiemme kotona. Aamun sää oli pilvisen viileä niin kuin ennuste oli lupaillut. Söimme koko perheellä aamiaista, tosin minulla oli hieman vaikeuksia saada syödyksi. Jännitys tuntui kehossa, kun pakkailin viimeisiä tavaroita ja lähdimme kaupunkia kohti. Isä heitti minut ja siskoni kampaajalle.

Kampaus ja meikki oli varattu klo 7.30 alkaen. Samassa paikassa laitettiin myös siskoni ja kaksi muuta kaasoani sekä äitini. Mahtava valokuvaajamme oli mukana aamusta lähtien ja dokumentoi koko päivän kuviksi.


Minulle laitettiin ensin kampaus, joka oli kiharanuttura matalalla niskassa. Olin käynyt koekampauksessa, jossa kampauksen mallia oli hahmoteltu toiveideni perusteella, mutta lopullinen hiustyyli selvisi vasta hääpäivänä. Kampauksen teossa kesti melko pitkään, mutta lopputulos oli melko lailla sellainen kuin olin ajatellutkin. 

Kampauksesta tehtiin tukeva, jotta pitkä huntu pysyisi siinä kiinni. Nutturan kiharoista tehtiin isoja ja pyrittiin rentoon asetteluun, jolloin lopputulos olisi tyylikäs mutta luonnollinen. Toiselle puolelle kampausta tuli hiuskoru. Hiuskorut morsiamilla ovat mielestäni todella kaunis lisä lookkiin ja toimivat sekä silloin, kun huntua ei tule lainkaan, että vihkitilaisuudessa hunnun kanssa ja sen jälkeen ilman huntua.


Äitini toi tullessaan kampaajalle mukanaan alkoholitonta kuohujuomaa, ja kohotimme yhdessä maljat tulevalle päivälle. Oli mukavaa valmistautua koko naisseurueella samassa paikassa, vaikka se tarkoittikin sitä, että emme olleet kaikki yhtä aikaa valmiita.


Kampauksen jälkeen minut meikattiin. Koemeikissä oli katsottu sävyjä ja tyyliä kohdilleen, mikä oli hyvä. Päädyin lopulta hieman koemeikkiä vaaleampaan silmämeikkiin, jota tehostettiin irtoripsitupsuilla. Vaikka tumma luomiväri tuokin näyttävyyttä, halusin kuitenkin säilyttää ilmeessä ja kuvissa mieheni kanssa tietyn herkkuuden ja luonnollisuuden. 

Ja hauska sattuma: aina puhutaan että kamera "syö" meikkiä. Kuitenkin oli hauska huomata, että valmiissa kuvissa meikkini näyttää muokkausten ansiosta jopa voimakkaammalta kuin livenä, joten kuvista tuli näyttäviä ilman raskasta meikkiäkin.


Kampaukseni ja meikkini olivat valmiit noin klo 11.30. Laittautumiseen meni suunniteltua pidempään, joten siihen kannattaa varata reilusti aikaa. Myös siskoni ja kaaso K olivat tähän mennessä valmiita, ja lähdimme heidän kanssaan läheiselle hotellihuoneelle pukeutumaan. Olin syönyt kampaajalla banaanin, ja olikin hyvä koittaa tankata energiaa sopivissa väleissä.

Oli luksusta, kun mekot ja muut tykötarpeet odottivat hotellilla valmiina, ja pukeutuminen sujui nopeasti. Tässä olisi ollut mukavaa, jos aikaa olisi ollut käytössä enemmän, mutta saimme kuitenkin viettää kivan hetken yhdessä osan seurueesta kanssa.


Oli ihanaa saada pukea päälle upea hääpuku ja huolella valitut asusteet. Pukuni oli luonnonvalkoinen puolimerenneitomallinen mekko, jossa oli kahta erilaista pitsiä sekä tyllihelma. Olkaimet pitivät mekon hyvin yllä, ja syvään uurrettu selkäosa oli kauniisti pitsien reunustama. Puvun takana oli kaksikymmentä pientä satiininappia, ja helma päättyi laahukseen. Kaiken kaikkiaan unelmieni puku, joka myöskin sai päivän aikana paljon kehuja ♥


Koruina minulla oli sormusten lisäksi vain korvakorut. Niiden valinta oli minulle tärkeää, ja lopulta löysin ihanat klassiset korvikset. Ne ovat kimaltavat zirkonia-pisarat, joiden käyttömukavuutta ja kestävyyttä lisää hopeointi. Kenkiin tuli satsattua yllättävän paljon, kun löysin alennuksesta kultaisina säihkyvät Minna Parikat. Niissä jaksoi kävellä ihan hyvin koko päivän ajan. Glitterlaukku minulta löytyi omasta takaa, ja olikin mukavaa ettei kaikkea tarvinnut hankkia erikseen.


Kaksi ihanaa neitoa auttoi minulle mekon ylle. Kaasojen puvut olivat vaaleanpunaisia, kuten kyntenikin, jotka olin lakannut itse paria päivää ennen häitä. Pikku hiljaa aloimme olla valmiita juhlaan!


Meillä oli potrettikuvaukset ennen vihkimistä. Kun olimme pukeutuneet, lähdimme hotellilta siskoni ja valokuvaajan kanssa kuvauspaikalle. Valokuvaaja istui auton rattiin meidän muiden ollessa pitkissä mekoissamme :D Saavuimme etukäteen katsotulle paikalle joen rannan maisemiin puolen päivän jälkeen, ja sulhaseni oli jo paikalla.

Otimme alkuun first look -kuvat minun ja sulhasen nähdessä toisemme ensimmäistä kertaa hääpäivänä asuissamme. Se oli tunteellinen hetki ♥ Oli hienoa, että kohtaaminen ikuistui kuviin, ja muutenkin pidin hyvänä potrettien ottamista ennen vihkimistä, jolloin enin jännitys lieventyi ja saimme miehen kanssa nauttia toisistamme ennen juhlahumua.


Otimme kuvia muutamassa ennalta katsotussa paikassa. Sää oli pilvinen, joten kuviin tuli kaunis pehmeä valo. Viileässä säässä tarkeni yllättävän hyvin hääpuvussa. Minulla oli kuvausten aikana jalassa eri kengät varsinaisten juhlakenkien säästämiseksi.

Meillä oli kuvausaikaa 45 minuuttia, mikä oli puolet alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta ehdimme onneksi saamaan upeita kuvia. Etukäteissuunnittelu ja toiveiden kertominen kuvaajalle on tärkeää. Lisäksi kuvaaja kannattaa valita omaa silmää miellyttävän portfolion perusteella, jolloin tärkeänä päivänä voi luottaa kuvaajan tyyliin ja muutenkin ammattimaiseen otteeseen.


Ensimmäiset potrettikuvat otettiin ilman huntua ja vihkisormuksia, ja jossain vaiheessa nekin lisättiin ylle. Olin unelmoinut pitkästä pitsikoristeisesta hunnusta, ja sellainen onneksi löytyikin. Myös hiuskoristeessa oli pitsiä kuten mekossakin, joten kokonaisuus oli yhtenäinen. Etukäteen useat näyttävät asiat laahuksesta huntuun ja koruihin saattavat mietityttää, mutta morsian ei ehkä voi edes olla ylipukeutunut! Elämän yhtenä merkittävimpänä ja arvokkaimpana juhlapäivänä asusta saa löytyä ylellisyyttä ja omaa fiilistä kohottavia elementtejä. 

Sulhasella oli yllään laadukas tumma puku, joka sopi omaan tyyliin ja tulisi käyttöön myös häiden jälkeen. Asuun kuuluivat lisäksi valkea kauluspaita sekä silkkiset rusetti ja taskuliina. Rintapielessä oli kukkaviehe. Sanotaan, että taskuliinaa ja rintakukkaa ei saisi laittaa ylle yhtä aikaa, mutta teimme kuten meistä tuntui hyvältä, ja hillitty valkoinen taskuliina toi tyyliin juhlavuutta riitelemättä kuitenkaan vieheen kanssa.


Otimme potretteja luonnossa sekä lisäksi nopeasti vihkipaikalla ennen kuin vieraita alkoi tulla kello neljäksitoista. Illalla hääjuhlan lomassa kävimme myös ottamassa potretteja ulkona noin puolen tunnin ajan. Vaikka jouduimme olemaan hetken poissa juhlasta, olivat nuo kuvat sen arvoisia. Kaiken kaikkiaan potretit olivat meille ja etenkin itselleni todella tärkeitä, joten valokuvaajaan kannatti panostaa ja olimmekin todella tyytyväisiä valintaamme.


Vielä fiilistelyä sormuksista, joiden valinnassa käytettiin paljon pohdintaa. Ovathan ne esillä jatkuvasti, koko loppuelämän ajan ja itselle korut ovat muutenkin tärkeitä. Pohdin pitkään sopivaa vihkisormusta yksinkertaisen keltakultaisen kihlasormukseni rinnalle. Olin selaillut netissä hyviä vaihtoehtoja, ja ensimmäisen kerran mallailimme sormuksia käteen häämessuilla tammikuussa. Yksi jalokivi tai kiviryhmä keskellä alkoi näyttää kivalta. 

Ystävänpäivänä suuntasimme Malmin korupajaan, jossa oli kolmenkymmenen prosentin alennuskampanja (sormukset kannattaa ehdottomasti ostaa tarjousten yhteydessä, mikäli mahdollista). Sovittelin vielä häämessuilla hyväksi havaittuja malleja, ja eräs halo-mallinen sormus timanteilla alkoi muodostua lemppariksi. Kuitenkin tykästyin myös punakultaiseen versioon, jossa keskellä oli vaaleanpunainen morganiitti, joka ei ollut yhtä kovan värinen kuin kirkas, ”valkea” timantti. Punakulta ei kuitenkaan oikein sopinut keltakultaiseen kihlaani, mutta tuo sormus jäi kummittelemaan mieleeni. 

Seuraavista tapahtumista on kiittäminen asiantuntevaa myyjää. Hän sanoi, että saahan keltakultaiseen malliin keskelle timantin sijaan vaaleanpunertavan morganiitin! Tässä vaiheessa olin ihan ällistynyt, helpottunut ja innoissani – ehkä näin löytyisi se täydellinen sormus! Myyjä kävi vielä hakemassa joitakin samankaltaisia yhdistelmiä näytille, ja päätökseni vahvistui. Olin valmis tilaamaan sormuksen! Mikä ilahdutti, oli se, että morganiitti on timanttia edullisempi, ja näin saisin näyttävän sormuksen kukkarolle sopivammalla budjetilla. Ja ennen kaikkea sormus olisi aika lailla uniikki, mahtavaa ♥
 
Sulhaseni oli mietiskellyt, pitäisikö hän vanhan sormuksen pienellä kiillotuksella, vai ottaisiko hän sormeensa sen sijaan jonkin uuden sormuksen vihkimisen yhteydessä. Uuteen perussileään keltakultaiseen sormukseen ei kannattaisi vaihtaa, joten jotain erilaisempaa olisi löydettävä, mikäli sormus menisi vaihtoon. Ja onneksi löytyikin se täydellinen vaihtoehto! Sormus, johon on rouhittu kaunista pintakuviota, on juuri sopivan persoonallinen, mutta tyylikäs. Meillä oli päätösvaikeuksia kahden eri leveyden välillä, joten päädyimme teettämään miehellekin kustomoidun sormuksen näiden leveyksien väliltä. Olemme molemmat olleet erittäin tyytyväisiä sormuksiimme näin kolmen kuukauden käyttökokemuksella.



Tässä vielä yksityiskohdat hääparin pukeutumisesta.

Morsian

Morsiuspuku: Avenue Diagonal Unaima, Lovebirds
Puvun muokkaukset: Fitting room
Huntu: Pitkä pitsireunainen huntu kampakiinnityksellä, ostettu toiselta morsiamelta
Hiuskoriste: Etsy.com / PowderBlueBijoux, Petite Lace Hair Comb

Korvakorut: suomalainen Ninka Design, Zirconia pisarat joissa korvakoruosa hopeaa
Kengät: Minna Parikka, Raquel Gold glitter

Kynsilakka: Mavala Blush Pink
Häämeikki ja hääkampaus: S-Kampaamo Sokos Joensuu

Juhlalaukku: kultaglitterpussukka löytyi entuudestaan
Sukkanauha (tummansininen): Marina Heija / Facebook
Alusasut: Marks & Spencer
Stay up -sukat: Amar, Sokos

Sulhanen

Musta puku: Matinique, Halonen
Valkoinen kauluspaita: PetriFun

Valkoinen alus-t-paita: Sloggi, Zalando
Musta silkkirusetti: PetriFun

Valkoinen silkkinen taskuliina: PetriFun
Musta vyö: Hugo Boss
Mustat sukat: Kunert, Sokos

Mustat nahkaiset juhlakengät löytyivät entuudestaan

Molemmat

Vihkisormukset: Malmin korupaja
Kukkatuotteet: S-kukkakauppa Joensuu

torstai 28. syyskuuta 2017

Elämää vaimona


Rouva K., täällä hei! Onpa kivaa tervehtiä vaimona. Häitämme vietettiin heinäkuussa, ja kaikki meni todella hyvin. 

Nyt aloittelemme syksyä tuoreena avioparina, käymme töissä ja vietämme mukavaa tavallista arkea. Tässä postauksessa joitakin yleisiä ajatuksia ja fiiliksiä tällä hetkellä. Kerron häistä tarkemmin vielä myöhemmin!

Hääpäivän kuvat otti Iiro Rautiainen

Häitämme juhlittiin 8.7.2017. Tämä oli itse asiassa sama päivä kuin kihlapäivämme kuusi vuotta sitten. Haluan aina etsiä asioille merkityksen, ja mikäpä olisikaan parempaa kuin avioliiton solmiminen samana päivänä kuin annoimme toisillemme lupauksen siitä. 

Oli huippua juhlia läheisten kanssa tuona kesäisenä lauantaina, ja päivästä jäi ihanat muistot sydämiin. Hääviikolla jännitys ehti kohota korkealle, mutta juhlan koittaessa kaikki meni niin kuin pitikin ja pystyimme nauttimaan rennosti toisistamme ja hääfiiliksestä.


Naimisiin mennessä vaihdoin sukunimeni yhteiseen mieheni kanssa. Etukäteen pohdin päätöstä jonkin verran, sillä oma sukunimi oli kuitenkin läheinen, enkä tuntenut vielä suurta yhteenkuuluvuutta mieheni nimen kanssa. Kuitenkin pidin tärkeimpänä sitä, että meillä olisi perheenä sama sukunimi, ja niinpä maistraatin papereihin kirjattiin minulle sukunimen vaihdos.

Näin jälkeenpäin olen ihmetellyt, kuinka hyvin uusi nimi on tullut omaksuttua. Missään vaiheessa en ole katunut vaihdosta, ja olen yleensä ollut nimestä aika innoissani. Sukunimi on lyhyt ja harvinainen, ja olen saanut kuulla useasti myönteisiä kommentteja siitä. Muilla elämänalueilla pidän vaihtelusta, ja olen huomannut, että uudessa nimessä on kivaa uutuudenviehätystä. Uusi nimi tuo myös mukavasti konkretiaa siitä, että on mennyt naimisiin – se on arjen keskellä mukava muistutus siitä, että jokin todella on muuttunut.


Luulen, että naimisiin meno näyttäytyy tietyllä tapaa isompana juttuna muille kuin meille. Itsellemmekin se on mahtavaa, mutta koska olemme olleet yhdessä pitkään, jokapäiväinen elämämme ei kertaheitolla muuttunut. Arkisin meno on välillä aivan samanlaista kuin ennen häitä. Sitten yhtäkkiä muistaa, että olemme naimisissa ja suu kääntyy hymyyn. Avioliitto on hieno vahvistus yhdessäoloon. Se tekee tästä hetkestä onnellisen, ja toisaalta tulevaa voi odottaa innoissaan, rauhallisen luottavaisin mielin. 


Heinäkuussa lähdimme pian häiden jälkeen kahdeksi viikoksi häämatkalle Italiaan, se oli upea reissu. Matkalta kotiuduttuamme saimme lomailla vielä hetken, ja elokuun koittaessa palasimme töihin. Sen jälkeen vähitellen perusarki on koittanut. Naimisiinmenosta muistuttavat valokuvat häistä kotonamme ja sormukset sormissa, mikä on mukavaa, sillä en ole vielä valmis jättämään tuota suurta päivää menneisyyteen. Hääpotreteista on tarkoitus teetättää jokin taulu seinälle, asusteista ja muista hääpäivän esineistä muistolaatikko ja lisäksi pitää koota kuvakirjat. Kiitoskortit vieraille on lähetetty, mutta vielä nämä loput häihin liittyvät jutut olisi mukava tehdä vielä tämän vuoden puolella.


Arjessamme asustelemme edelleen samassa asunnossa, johon muutimme vajaa puolitoista vuotta sitten. Minä työskentelen tutussa virastossa, kun taas mieheni vaihtoi juuri työpaikkaa. Päivät menevät pitkälti töissä, kaupassa käyden ja ruokaa laittaen, ohjelmia katsoen ja ulkoillen. Viikonloppuisin olemme olleet kotosalla ja nähneet perhettä. 

Olen ollut vähän vastahakoinen jättämään kesää taakse, mutta näin syyskuun lopulla ei kai voi muuta kuin hyväksyä syksyn tulleen. Etenkin visiitillä Itä-Suomessa maassa oli jo keltaisia lehtiä, pelloilla kuului kurkien laulu ja ilmassa tuoksui syys. Tämä kesä oli meille erityinen, mutta ehkä on aika myöntää talven lähestyvän. Kenties pimeyden ja kylmyyden voi kääntää voitoksi tunnelmallisilla koti-illoilla, tyylikkäillä syysvaatteilla, elokuvissa käynnillä ja ruskaa kuvaillen. Raikkaat aamut, kauniit kaupungin kadut, kynttilät. Muutaman kuukauden päästä taas kevään odotus, sen ajatuksen voimin. Ja välillä katseet takaisin heinäkuiseen lauantaihin kääntäen ♥

lauantai 23. syyskuuta 2017

Polttarit!


Kesäkuussa juhlittiin tulevan morsiamen eli minun! polttareita. Lauantai 10.6. koitti iloisen yllättyneissä merkeissä, kun löysin puhelimestani seuraavanlaisen viestin:

Hyvää huomenta tuleva morsian! Tänään on aika sinun päivällesi. Pakkaa mukaan yöpymistarvikkeet, vaatteet urheilullista aktiviteettia varten, vaaleanpunainen häävihko sekä kasallinen seikkailumieltä. Ole valmiina ulkona klo 10.45, sinua tullaan hakemaan! Lisää kirkasta huulipunaa, ota mukaan bilevaatteesi ja heittäydy yllätysten vietäväksi ♥

Aloin heti valmistautua. Fiilikset olivat odottavat ja jännittyneet, mitähän päivä toisi mukanaan!

Varttia vaille yksitoista menin ulos aurinkoiseen säähän, ja pian kohdalle kurvasi sininen auto siskoni poikaystävä kyydissään. Nousin kyytiin, ja matkamme alkoi rohkaisupullon kera kohti keskustaa. Munkkiniemestä lähdimme kuitenkin Espoon suuntaan, ja pian käännyimme Otaniemeen. Perillä menimme siskoni ja tämän poikaystävän kesäasunnolle.

Siskoni tuli iloisena avaamaan oven, ja lisäksi paikalla olivat kaksi muuta kaasoani. "Mekin ollaan E:n luona käymässä", kaaso R veisteli. "Aloitetaan kohta, mutta siun pitää käydä jotain makuuhuoneesta", minulle sanottiin, ja niinpä menin ihmeissäni makuuhuoneen ovelle.

Avatessani oven minua odotti oven takana iloinen yllätys kaverini! Kaikkia nauratti ja polttarisankarin hämäys oli onnistunut. Halasin loputkin kuusi tyttöä, ja asetuimme olohuoneeseen yhteensä kymmenen tytön voimin. Oli huippua, kun ystäväni ympäri Suomen olivat yhtä lukuun ottamatta päässeet paikalle.

Sain päähäni kimaltelevan tiaran. Laseihin kaadettiin kuohuvaa, ja kippistimme yhdessä alkavalle päivälle!


Söimme kevyttä lounasta maittavan kanasalaatin ja leivän muodossa. Tämän jälkeen sain tehtäväkseni valmistaa muille jälkiruokaa tietyistä aineista. Päässäni ehti jo vilistä kuvia jauhoista, kananmunista ja koettelevista keittiöhetkistä, kunnes näin, mitä kokkausta varten oli varattu. Huh, aineksistahan saisi aikaiseksi jotain hyvää!

Päätin tehdä kerrosjälkkärin mansikan, appelsiinin ja suklaan mauilla. Valmisteluvaiheiden jälkeen laitoin kulhoihin mansikkarahkaa, kermavaahtoa ja appelsiinirahkaa. Kerrosten väliin tuli suklaakeksimurua ja päälle mansikoita, mustikoita ja Fazerin sinistä suklaata sekä sydänkoristeet. Olin tyytyväinen lopputulokseen ja kehtasin onneksi tarjota jälkkärin myös vaativalle polttariväelle ;)

 

Sain päivän aikana suoritettavakseni polttaritehtäviä bingon muodossa. Mikäli suorittaisin yhden rivin, olisin kelpo ainesta vaimoksi. Kaksi riviä suorittamalla paitsi saisin naimaluvan myös olisin keskivertoa parempaa vaimoaineista, ja mikäli heittäytyisin kolmen tai useamman bingon verran, olisin täydellinen vaimo... Hieman paineita morsiamelle!

Kun ruoat oli nautittu, lähdimme ulos lämpimään ja sain kehotuksen alkaa suorittaa polttaribingon tehtäviä. Aloitin keräämällä morsiuskimpun luonnosta, ja tien varresta löytyikin kivoja kukkia. Tämän jälkeen bongasin tuntemattoman tytön, jonka kanssa nappasin selfien.

 

Matkan varrella bongattiin poikaporukka, joiden kanssa onnistuin suorittamaan pari tehtävää. Kysyessäni, onko heistä kukaan sulhaseni kaima, tuli vastaukseksi ensi ei, mutta sitten eräs ilmoitti, että "voi kyllä olla". Näin "kaima" oli löytynyt, ja kysyessäni, onko hän sattumalta myös julkkis, tuli tähänkin myöntyvä vastaus. Sain pojalta nimikirjoituksen hänen kavereidensa kertoessa vieressä, että YouTube-videoita löytyy. Toivottelimme hyvät päivän jatkot, ja lähdimme hyväntuulisina jatkamaan matkaa bussipysäkille.

Valtasimme tyttöjengillä bussin 102T, ja kyytipelimme otti suunnan kohti Helsinkiä. Oli jännää, kun voi vain seurata muita eikä itse tiennyt, mitä on luvassa. Jäimme kyydistä hieman ennen päätepysäkkiä Kampissa, ja minua johdatettiin etelän suuntaan. Jos minulla joitain arvauksia kohteesta oli, eivät ne osuneet oikeaan. Pysähdyimme Lönnrotinkatu 28:n kohdalle, jossa näytti olevan tanssistudio!

Otimme meistä ryhmäkuvan hyödylliseksi osoittautuneella selfie-tikulla ja siirryimme sisään Himo Clubille. Edellinen ryhmä kuului tanssivan balettia, ja odotin mielenkiinnolla, mikä meidän tuntimme sisältö tulisi olemaan. Vaihdoimme sporttikuteisiin pinkissä pukuhuoneessa ja pääsimme pian salin puolelle.

Iloinen ohjaaja Jenni otti meidät vastaan ja sain tietää meidän tanssivan reggaetonia, dance hallia ja salsaa naisellisella otteella. Tunti oli hauska, ja sheikkasimme yhdessä mm. Despacito-biisin rytmeihin. Harjoittelimme myös koreografiaa, ja lämpö nousikin pintaan askelten, käännösten ja lantionpyöritysten tahdissa. Lopuksi otettiin ryhmäkuvat uusien poseerausten kera.


Vaatteidenvaihdon jälkeen iloinen tyttöjoukko jatkoi studiolta takaisin ulos kesäiseen päivään. Ennen kuin pääsimme kovin pitkälle, tuli vastaan toinen polttariseurue, ja sain suoritettua kaksi tehtävää: heitä yläläpät toisen morsiamen kanssa sekä kerroin tuntemattomalle meneväni kesällä naimisiin. Selvisi, että myös toisen polttarisankarin hääpäivä on 8.7., ja tämä aiheutti iloisen reaktion. Otimme vielä yhteiskuvan ja tämän jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa.

Kävelimme Hietalahden rantaan, jossa istuskelimme meren äärellä ja suoritin ohikulkijoiden kanssa lisää polttaritehtäviä.Rannasta lähdimme jatkamaan matkaa Bulevardia pitkin kohti Punavuorta. Hetken kuluttua pysähdyimme ravintolan eteen Albertinkatu 30:ssä, ja kuulin, että menisimme syömään italialaishenkiseen Papa Albertiin. Nam!


Asettauduimme pitkän pöydän ääreen ja ihastelimme ravintolan rauhallista tunnelmaa. Saimme laseihin kuohuvaa Proseccoa ja tilasimme ruokamme. Moni otti pizzaa, ja itsekin valitsin parsaa, pisaratomaattia, kananrintaa, mozzarellaa, grillattua munakoisoa ja rucolaa sisältävän Asparagi e pollo -pizzan. Kylläpä oli hyvää! Juttu luisti leppoisasti ruokailun lomassa, ja oli mukavaa nähdä kavereideni tutustuvan toisiinsa.

 

Jälkiruokahetken koittaessa tarjoilija toi eteeni yllätyksen: unelmieni jälkiruoan, jossa oli mm. suklaakakkua, kinuskijäätelöä ja marjaisaa jäädykettä. Kuulemma myös tähtisädetikkua oli morsiamelle toivottu, mutta kun sellaista ei ollut saatavilla, sain kirkkaankeltaisen limoncello-sitruunaliköörin. Se ehkä maistuikin paremmalta kuin tähtisädetikku ;) Myös muut tilailivat jälkkäriä, ja vatsamme täyttyivät toinen toistaan herkullisempien annosten myötä.


Ravintolalta kaksi tyttöä lähtivät kohti Tamperetta, ja me muut jatkoimme matkaa. Kesäinen Helsinki upeine rakennuksineen näytti parhaat puolensa, ja vihreät puut reunustivat matkaamme edetessämme kohti keskustaa.

Yhtäkkiä yksi meistä bongasi pienen kuppilan terassilta julkkiksen, tunnetun sisustusarkkitehdin. Pienen rohkaisun jälkeen menin hänen luokseen kysyäkseni nimikirjoitysta vaaleanpunaiseen häävihkooni, ja tiedustelinpa myös matkavinkkejä Italiaan.

Saavuttuamme Mannerheimintien ja Kaivokadun risteykseen bongasimme iäkkään pariskunnan. Menin toiveikkaana tiedustelemaan rouvalta, ovatko he olleet naimisissa 30 vuotta. "Taidan olla liian vanha, olemme olleet yli 50 vuotta", rouva tuumasi ja jatkoi pikaisesti matkaa. Onneksi myös yli 30 vuotta aviossa ollut pari kelpasi polttaripassiin, ja sain tarran merkiksi suoritetusta haasteesta. Tämä jäi viimeiseksi suorittamakseni tehtäväksi, ja bingoja oli kertynyt yhteensä parhaan suorituksen verran. Jes!


Minut johdatettiin seuraavaksi Sokos Hotel Vaakunaan, ja olin tästä iloisesti yllättynyt. Ilta saisi siis jatkua pitkään, ja yö vietettäisiin muualla kuin kotona. Vaakunassa vaihdoin vaatteet ja korkkasimme rosé-samppanjan.

Oli mukavaa rupatella ihanien tyttöjen kanssa kevyistä ja syvällisemmistä aiheista. Pelailimme myös seurapeliä ja tietovisaa morsiamesta. Laitoimme vuorotellen soimaan hyvää musiikkia, ja illan aikana kuultiin muun muassa polttaribiisiksi noussut Despacito!


Valoisan kesäillan myöhentyessä päätimme lähteä vielä kaupungille. Laittauduimme ja hörppäsimme Leijona-shotit. Sitten olimmekin valmiita vielä muutamaan tuntiin polttarihengessä!

Menimme ensin Kaislaan istuskelemaan. Pöytään tuotiin siideriä, olutta, kokista, nachoja ja ranskalaisia sekä Sanasota-peli, joiden parissa vierähtivätkin kivat pari tuntia.


Porukkamme oli tähän mennessä kutistunut vielä kolmella, ja viimeiseen etappiin lähdimme viidestään. Etsimme mestaa kutkuttaville tanssijaloillemme, ja päädyimme Vaakunaa vastapäätä sijaitsevaan Milliklubiin. Siellä jorasimme jonkin aikaa, ja pari hyvää hittiäkin osui kohdalle. "It's my life" sai aikaan yhteislaulua, ja Flo Ridan Low:n tahtiin pääsimme testaamaan päivällä oppimaamme lantionpyöritys- ja kyykkyliikettä.

Puoli kolmen aikoihin lähdimme baarista, ja hotellilla sai kaatua väsyneen tyytyväisenä pehkuihin. Huippu päivä takana!

 
 

Seuraavana aamuna söimme voima-aamiaisen hotellin 10. kerroksessa, minkä jälkeen hajaannuimme tahoillemme.

Polttareista jäi roppakaupalla muistoja hyvien ystävien kanssa vietetystä ajasta. Viikonlopun hetket olivat kuin ihanaa etkoilua häitä varten, ja aloin odottaa suurta päivää entistä innokkaammin. Tällä mahtavalla porukalla kelpaa juhlia! ♥

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...